Joulun makuja

Joulukin pääsi jo vierähtämään ja tänä jouluna ei kovin suuresti ruokiin panostettu, koska kotona oltiin niin vähäsen. Jotakin hyvää ja uutta kuitenkin. Lähdetään liikkeelle siitä perinteisimmästä eli laatikoista. Tänä vuonna kaikki laatikot korvattiin yhdellä, vuohenjuusto-bataattilaatikolla. Ohje on käsittääkseni vanhasta Glorian ruoka ja viini -lehdestä.

BATAATTI-VUOHENJUUSTOLAATIKKO

1 kg bataatteja

200 g vuohenmaitojuustoa (mielellään tanko, esim. Chévrus)

1 dl (vajaa) ruokakermaa

½ dl vaaleaa siirappia

¼ tl chilijauhetta

1 tl suolaa

Mustapippuria myllystä

Kuori ja lohko bataatit. Keitä ne suolalla maustetussa vähässä vedessä kypsiksi n. 20 min riippuen lohkojen koosta

Kaada keitinliemi pois, mutta säästä hiukan soseen ohentamiseen. Soseuta sähkövatkaimella, lisää ruokakerma, siirappi ja mausteet. Murustele juusto sekaan. Ohenna tarvittaessa keitinvedellä.

Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle korppujauhetta ja pinnalle muutama voinokare. Kypsennä 150 C 1,5 tuntia.

Testiin pääsi myös Pastanjauhajien hyväksi haukkuma punajuuripaistos. Punajuuret ja Aura, ei voi olla huono yhdistelmä ja herkullistahan se olikin. Itse taisin laittaa vielä vähän reilummalla kädellä Auraa ja kapriksia, nam!

PUNAJUURIPAISTOS

6-8 (n. 1 kg) punajuurta

1/2 purjo

1 sipuli

2 dl kermaa

100-200 g aurajuustoa

1/2 sitruunan mehu

1 tl hunajaa

1 rkl kapriksia

mustapippuria, muskottipähkinää (yrttimausteita, jos siltä tuntuu)

Keitä punajuuret (n. 30-40 min), kuori ja viipaloi. Laita viipaleet voideltuun uunivuokaan. Paista sipuli ja purjo öljytilkassa, lisää loput ainekset ja anna muhia hetki. Kaada seos punajuurten päälle ja kypsennä 200-asteessa n. 30 min. (jos näyttää kuivahtavan, niin päälle voi laittaa kannen tai foliota.)

(Kiertoilmauunissa näytti kyllä jäävän päinvastoin aika kosteaksi, mutta vetäytyi mukavasti jäähtyessään).

Jouluaaton herkkuhetkiin päätin kokeilla paljon puhuttua glögikakkua. Tämäkin ohje löytyy mm. Pastanjauhajilta. Itse kakku oli hyvä, vaikka kakku piti tehdä silikonivuokaan irtopohjavuoan kadottua ja vaikka suuri määrä liivatetta meinasi tehdä kepposet, tässä pitää siis olla nopeakätinen. Jatkossa tekisin myös pohjaan pienen muutoksen. Niin hyviä kuin piparit onkin niin 300g piparia on aika paljon. Pohjaan voisi kokeilla laittaa puolet pipareita ja puolet digestivejä.

GLÖGIKAKKU

Pohja:

150 grammaa voita

300 grammaa pipareita 

Täyte:

250 grammaa maustamatonta tuorejuustoa (esim. Mascarpone)

2 desilitraa kermaa

0,5 desilitraa sokeria

2 kananmunaa

0,5 teelusikallista kanelia

0,5 teelusikallista jauhettua neilikkaa

0,5 teelusikallista jauhettua inkivääriä

5 liivatelehteä

1 desilitra glögitiivistettä

Kiille:

2 desilitraa glögitiivistettä

1 desilitra vettä

4 liivatelehteä

Valmista pohja murskaamalla piparit pieniksi murusiksi. Sekoita piparimurut sulatettuun voihin. Painele piparimassa irtopohjavuoan pohjalle, johon olet leikannut leivinpaperista pyöreän päällysteen pohjalle. Laita pohja jääkaappiin.

Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon varovasti sekoittaen tuorejuusto. Laita liivatelehdet kylmään veteen noin 5 minuutiksi likoamaan. Kuumenna sitten glögi ja sulata sen sekaan liotetut liivatteet, joista olet puristanut ylimääräiset vedet pois. Kun glögi-liivateseos on jäähtynyt sen verran, että sen voi turvallisesti sekoittaa juustoseokseen, sekoita se sinne ja sekoita mausteet mukaan myös. Vatkaa kerma ja lisää myös se juustoseoksen joukkoon (Kerma kannattanee vatkata jo valmiiksi, jotta liivate ei ehdi ruveta hyydyttämään juustoseosta vatkaamisen aikana).  Kaada massa pohjan päälle kakkuvuokaan ja laita kakku jääkaappiin hyytymään.

Laita kiilteen liivatteet likoamaan kylmään veteen noin viideksi minuutiksi. Laimenna glögitiiviste vedellä ja kuumenna glögi. Purista liivatteista liika vesi pois ja sulata ne glögiin. Kun glögi on jäähtynyt kunnolla, kaada se varovasti kakun päälle. Laita taas jääkaappiin hyytymään.

Key lime pie ja muita herkkuja

Kamala ruokabloggaaja, tämän blogin perusteella meillä ei ole syöty koko kesänä. ;) Meillä on vain matkusteltu (I wish). Edellisen Nyc-postauksen jälkeen kävin pyörähtämässä Orlandossa ja sieltä tuli tutuksi myös seuraava herkku, key lime pie eli limekakku. Monenlaista ohjetta löytyy tämän makean herkun tekoon, mutta päädyin lopulta tähän Stockmannin lehden versioon ja teko-ohjeita tarkensin eri ruokablogeista.

KEY LIME PIE

200 g grahamkeksejä (tai Digestivekeksejä)

n. 100 g margariinia

2 rkl (intiaanisokeria tai vaaleaa muscovado)sokeria

täyte:

4 limen mehu (1 dl)

2 tl raastettua limen kuorta

4 kananmunankeltuaista

1 prk (400 ml) kondensoitua maitoa (sokeroitu)

(marenki:

4 valkuaista

4 rkl tomusokeria)

Murenna keksit monitoimikoneessa. Lisää sulatettu rasva sekä sokeri ja sekoita. Kaada muruseos piirasvuokaan (24 cm) ja painele vuoan pohjalle ja reunoille. Paista 175 asteessa vajaa 10 minuuttia. Jäähdytä.


Vatkaa keltuaiset kuohkeammaksi ja lisää kondensoitu maito ja vatkaa kunnes seos sakenee. Lisää limetin mehu ja kuoriraaste. Toimi nopeasti sillä massa kiinteytyy nopeasti. Kaada täyte piirakkapohjalle ja tasoita. Kakku on jo valmis näinkin, mutta sitä voi paistaa vielä 15 min 225 asteessa.


Viimeistele piirakka halutessasi marenkikuorutteella. Vaahdota puhtaassa kuivassa kulhossa valkuaiset. Kun vaahto on kiinteää lisää tomusokeri lusikallinen kerrallaan. Jatka vaahdottamista. Kun vaahto on kiinteää, on marenki valmis pursotettavaksi tai levitettäväksi piirakan päälle. (Itse käytin piirasta vielä marenkihunnun kanssa pikaisesti uunissa). Piiraan kanssa voi tarjota esim. vanilijajäätelöä.




Muutakin satunnaista leipomista on tullut harrastettua toisinaan. Yhteishyvän ruoka-lehdestä löytyi helppo piiras, jossa oli yksi oleellinen sana: kookos.

PÄÄRYNÄ-KOOKOSPIIRAKKA

n. 16 palaa

4 kananmunaa

3 dl sokeria

2 tl vanilijasokeria

200 g margariinia

5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

2 dl maitoa

pinnalle:

1 prk (400/230g) päärynäkuutioita mehussa

kuorrutus:

100 g margariinia

2 dl sokeria

2 dl kuohukermaa

4 dl kookoshiutaleita

Vatkaa munat, sokeri ja vanilijasokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata rasva kattilassa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi vuorotellen taikinaan sulatetun rasvan ja maidon kanssa. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pelille ja paista pohjaa 200 asteessa 12 min puolikypsäksi.


Valuta päärynäkuutioista liemi siivilän avulla. Mittaa kattilaan margariini, sokeri ja kerma. Kuumenna, kunnes rasva on täysin sulanut ja seos kiehahtaa. Nosta kattila syrjään ja sekoita joukkoon kookoshiutaleet.


Nosta piirakka uunista ja levitä päärynäkuutiot pohjan päälle. Levitä kuorrutus pinnalle. Jatka paistamista 12-13 min tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Tarjoile vanilijajäätelön kanssa.

Syö, juo, New York!

Big apple revisited! Eli jälleen on käyty Nykissä pyörähtämässä ja uutta Nykin ruokapostausta pukkaa. Heinäkuinen New York näyttäytyy hieman erilaisempana kuin tammikuinen, eikä pelkästään lämpötilan puolesta. Hurjat +36 asteen lämpötilat ajavat ihmiset kaupungista puistoihin, tai siis puistoon. Central Park on kaupungin sydän ja luonollisesti piknik keskuspuistossa kuuluu kesäisen Nykin ohjelmaan.  Nykistä löytyy järkyttävän ihania ruokakauppoja ja ehdottomasti suosittelen hakemaan eväät piknikille Whole Foods Marketista. Toinen ihana ruokakauppa löytyy vähän kauempaa puistoa, Sohon Dean & Deluca.

Kuumien helteiden kylmät juomat ovat ihan eri luokkaa kuin meillä täällä Suomessa. ja esim jokapaikan Starbucks tarjoaa jos jonkinlaista kylmää kahvia ja teetä. Myös Häagen-Dazs eteläisessä satamassa on muuntanut jäätelönsä juotavaan muotoon. Tällaisella kylmällä sorbetti-juomalla kuitattiin pahimmassa tapauksessa aamupalatkin.

Aamupalojen syönti muutenkin meni vähän niin ja näin, kun emme syöneet hotellissa aamupalaa. Tosin New Yorkissa se on ihanaa, että voi vain napata mukaansa jotakin heti seuraavasta kadunkulmasta. Hyvin New Yorkilaista on myös sunnuntaibrunssi. Tällä kertaa suosittu brunssipaikka löytyi ihan hotellia vastapäätä ja niinpä suuntasimme sinne itsenäisyyspäivän aamuna. Essex ravintola tarjoaa lyömättömän brunssitarjouksen, brunssi + 3 (!!) drinkkiä hintaan 20$. Kommenttien perusteella Essex tunnetaankin paikkana josta poistutaan vähintäänkin hiprakassa sunnuntai päivisin. Jos haluaa juoda kaikki drinkkinsä niin kannattaa kuitenkin huomioida, että alkoholin tarjoilun saa aloittaa vasta klo 12 sunnuntaisin. Me kun menimme jo klo 11 brunssille niin selvisimme melkein selvinpäin sieltä vielä poiskin. ;) Ai se ruoka, no jaa, ainakin sitä oli riittävästi.

Tämän reissun ehdottomasti paras ruokapaikka oli Rayuela Lower East Sidella. Tyylikäs ravintola, jossa kasvaa oliivipuu keskellä ravintolaa ja jonka latino-fuusio keittiö loihtii herkullisia yhdistelmiä kohtalaiseen hintaan. Lisäpojot myös erittäin asiantuntevasta tarjoilusta ja innovatiivisesta drinkistä, joka oli niiiin hyvää.

Lounaalla tuli käytyä tosi vähän ja silloinkin yleensä napattiin vain jotain pientä. Joku kerran suositteli ravintolaa Sanctuary T Sohossa, joten testasimme sen tällä kertaa "lounaan" muodossa. Paikka on viihtyisä pikku ravintola, joka on erikoistunut erilaisiin tee-laatuihin ja -sekoituksiin. Jääteen, kotitekoisen banaanijäätelön ja pita-dippien perusteella ruuasta on vaikea sanoa paljoakaan, mutta uskoisin, että myös "oikea" ruoka on hyvää. Tässä ravintolassa kuten muissakin Nykiläisissä rafloissa aukaistaan kesällä ikkunat kadulle ja näin saadaan ns. terassi kaupunkiin, jossa ei ole tilaa oikeille terasseille. Kiva idea, harmi vain että ne terassipaikat on aina ensin täynnä.

New Yorkin ruokamaailman hyvä puoli on myös se, että ei tarvitse jämähtää yhteen ruokakulttuuriin koko matkan ajaksi. Niinpä mukaan mahtui mm. thaimaalaista, karibialaista ja meksikolaista. Hotellimme Lower East Sidella sijaitsi kätevästi kävelymatkan päässä monen monetuisista ravintoloista ja baareista. Ihan kulman takaa löytyy esimerkiksi hyvin hyvin pieni thaimaalinen, Eat-Pisode, josta sai todella hyvää thaikkua pikkurahalla. Paikan erikoisuus oli, että heillä ei ollut ilmeisesti ns. A-oikeuksia ja tarjoilija sanoi, että voimme hakea omat juomamme kulman takaa kaupasta. Näköjään muutkin tekivät näin, koska kaikilla oli omat viinit ja olut-packit pöydässä. Hassua! Autentisen Thai-tunnelman loivat myös näkymättömät itikat, jotka hyökkäsivät jalkoihini.

Yksi hyvä ravintolalöytö tehtiin Greenwich Villagesta, karibialainen Negril Village. Kivan pirtsakka paikka tuntui olevan enempi tumman väestön suosiossa, koska olimme lähes ainoat valkoiset ravintolassa. Karibialainen ruoka oli meille ennestään täysin vierasta, mutta tämä tulisen ja makean ruoan liitto upposi hyvin. Isoon kahden hengen annokseen oli laitettu kanaa, lohta, rapua ja sinisimpukoita tulisessa kastikkeessa ja asiaankuuluvasti ne huuhdotaan alas erilaisilla rommipohjaisilla drinkeillä.

Joskus Nykiläiset ravintolat on piilotettu hämäriin rakennuksiin tai ravintola on muuten vaikea löytää. Näin oli esimerkiksi meksikolaisen Barrio Chinon kanssa. Ravintola oli mainittu hotellin tekemässä ravintola-listassa ja osoitteen perusteella lähdimme sitä hakemaan. Korttelista löytyi monen monituista pikku ravintolaa, mutta Barrio Chino ei vain sattunut silmään. Eräs ulospäin vähän ränsistyneen näköinen ravintola oli kuitenkin ihan täynnä ja lopulta onnistuin bongaamaan ulkoseinässä olevasta ruokalistasta ravintolan nimen. Tuolla kertaa emme mahtuneet paikkaan, mutta palasimme toinen ilta uudestaan. Ravintolaa oli kehuttu guacamolestaan ja margaritoista, ei turhaan. Etenkin hotti jalapeno-margarita oli jännä kokemus. Ruoka sen sijaan ei mitään tajunnan räjäyttävää ollut, mutta sehän olikin halvempaa kuin juomat. ;)

Matkaamme kuului myös road-trip välillä Toronto-Niagara Falls-New York-Montréal. Torontossa ja Fallsseilla emme käyneet ravintoloissa ollenkaan ja Montréalissakin olimme vain kaksi päivää. Kehuttu Montréalin ravintolamaailma jäi lähes kokonaan kokematta, joten siitä ei sen kummemmin sanottavaa. Jokunen burgerikin tuli matkan aikana napattua, ihan jo senkin vuoksi, kun jenkeissä oltiin. Kanadasta löytyi kuitenkin parhaat burgerit, kun söimme Montréalissa lähtöpäivänä lounaaksi O´Burgerissa hyvän "hampurilaisateria".

Lapsellisen hyvää

Jokunen aika sitten Pirkka-lehdessä oli tämän Amerikkalaisen hömppäherkun ohje ja pitihän sitä kokeilla, kun ei ollut taas vaikeudella pilattu. Yllätyksekseni rocky road -palat oli herkullisia, joista löytyy sisältä jos jonkinmoista sattumaa. Ulkomuotonsa puolesta sopisivat myös loistavasti johonkin lasten kekkereille.

ROCKY ROADS

n. 24 pientä palaa

200 g taloussuklaata/tummaa leivonta suklaata

20 g voita

50 g (n. 14 kpl) vaahtokarkkeja

3/4 dl suolapähkinöitä

1 dl riisimuroja

1/2 dl rusinoita

Paloittele suklaa ja sulata se voin kanssa miedolla lämmöllä kattilassa tai mikrossa. Älä anna kiehua. Nosta kattila liedeltä.

Paloittele vaahtokarkit saksilla ja rouhi pähkinät. Jätä vaahtokarkkeja ja pähkinöitä hieman koristeeksi. Sekoita loput vaahtokarkit, pähkinät, riisimurot ja rusinat jäähtyneen suklaasulan joukkoon.

Levitä seos leivinpaperilla vuorattuun kapeaan suorakaiteenmuotoiseen vuokaan. Ripottele päälle vaahtokarkkeja ja pähkinöitä. Painele koristeet kiinni suklaaseen. Anna jähmettyä jääkaapissa n. tunti. Leikkaa pieniksi neliöiksi. (Säilyy hyvin jääkääpissa)

Ihanat paprikat

Tämä paprikoiden, tomaattien ja fetan liitto on todella hyvä ja näitä täytettyjä paprikoita onkin meillä syöty moneen otteeseen. Olennaista tässä on käyttää nimenomaan aitoa fetaa, jossa makua on runsaasti. Resepti on aikoinaan repäisty jostakin lehdestä, olisiko Maku-lehdestä. Kuvat olen ottanut ennen uuniin pistämistä, joten lopputulos saa olla jotakin vähän ruttuisempaa. :)

VÄLIMEREN PAPRIKAT

4 annosta

4 pientä tai 2 isoa punaista paprikaa

250 g kirsikkatomaatteja

100 g kreikkalaista voimakasta fetajuustoa

120 g aurinkokuivattua tomaattia

4 viipaletta vaaleaa leipää

muutama oksa timjamia

pari oksaa basilikaa

2-3 rkl oliiviöljyä

Leikkaa paprikat veneiksi tai poista niistä hatut. Poista siemenet. Leikkaa leivistä kova kuori pois ja murenna tai raasta leipä. Täytä paprikat kerroksittain tomaatinpuolikkailla, leivänmuruilla, aurinkokuivatuilla tomaateilla, silputuilla mausteilla ja fetalla.

Aseta paprikat öljyttyyn vuokaan ja valele öljyä päälle. Voit myös ripotella vuokaan leivänmuruja, jotka imevät paprikoista valuvan nesteen. Kypsennä runsaat puoli tuntia 200 asteessa ja tarjoa lisäkkeenä tai pääruokana esimerkiksi uunissa kypsytettyjen perunalohkojen kanssa.

Linssilasagne

Tämä hieman kevyempi, mutta herkullinen lasagneohje löytyi Hyvä Terveys -lehdestä. Itse tein siitä hieman tuhdimman kuorruttamalla sen juustoraasteella, mutta varmasti on hyvä myös ilman. Hyvän ravintosisältönsä ansiosta tämä ruoka pääse terveysosion alle, ilman lisäjuustoja toki. ;)

LINSSILASAGNE

6 hengelle

Kasviskastike:

2 dl vihreitä linssejä

1 ps (200g) pakaste keittojuureksia

150g pakastepinaattia

2 tlk (à n. 400g) tomaattimurskaa (valkosipulimaustettua)

2 kasvisliemikuutiota

1 rkl sokeria

1/2 ruukkua tuoretta basilikaa

Juustokastike:

3 rkl rypsiöljyä

3/4 dl vehnäjauhoja

8 dl rasvatonta maitoa

200 g tomaatti-basilika-tuorejuustoa (13%)

1 tl suolaa

1/2 tl rouhittua (viher)pippuria

Lisäksi:

12-15 täysjyvälasagnelevyjä

(juustoraastetta)

Keitä linssit suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeiden mukaan tai käytä valmiita linssejä (esim. GoGreen).

Laita isoon kattilaan pakastejuurekset, pinaatti, tomaattimurska ja liemikuutiot. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla yhteensä 45 min ja lisää valutetut linssit joukkoon, kun ne ovat kypsiä. Mausta suolalla ja sokerilla. Hienonna joukkoon basilika.

Valmista juustokastike. Sulata rasva kattilassa ja kiehauta siinä jauhot. Lisää maito ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna sekoittaen kunnes kastike sakenee. Sulata joukkoon tuorejuusto ja mausta.

Voitele lasagnevuoka. Kaada voideltuun vuokaan juustokastiketta ja aseta päälle 3 lasagnelevyä. Lisää päälle juusto- ja kasviskastiketta. Tee samanlaisia kerroksia, päällimmäiseksi juustokastiketta (juustoraastetta).

Kypsennä 200 asteisessa uunissa alatasolla n. 40 min. Peitä lasagnen pinta loppupuolella jos se uhkaa tummua liikaa. Anna vetäytyä 15 min ennen tarjoamista. Tarjoile salaatin kanssa.

Ravintosisältö per annos:

465 kcal

hiilihydraatit 60,7 g (53%)

proteiini 22,9 g (20%)

rasva 14 g (27%)

Magnolian kuppikakut ja New Yorkin muistot

Tammikuussa olimme ensivisiitillä New Yorkissa ja tämän kuppikakkupostauksen myötä on hyvä hieman muistella ison omenan ravintolatarjontaa. Mutta ensin niihin kuuluisiin kuppikakkuihin. Tämä minulle entuudestaan täysin vieras käsite kuin cupcakes tuli tutuksi New Yorkissa, jossa pääsin maistamaan Magnolian suussa sulavia gourmet cupcakeja. Maaliskuun Pirkassa sattui sopivasti olemaan ohje kuppikakkuihin ja vieläpä nimellä...

Magnolian ihanat kuppikakut

12 annosta

3-4 limettiä (2 tl kuorta + 3/4 dl mehua)

100 g leivontamargariinia

3 kananmunaa

3 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

1 1/2 tl leivinjauhetta

1/2 tlk (400 g) maustamatonta jugurttia

kuorrutus:

200 g valkoista leivontasuklaata

1 rs (200g) maustamatonta tuorejuustoa

pinnalle:

strösseleitä, nonparelleja tai limenkuorisuikaleita

lisäksi:

12 amerikan muffinivuokaa

Pese limetit ja raasta niiden kuori ja purista mehu. Sulata margariini ja anna jäähtyä. Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri kuohkeaksi. Sekoita joukkoon rasvasula, limetin mehu ja raastettu kuori.

Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään. Siivilöi jauhoseos muna-sokeri-vaahtoon ja sekoita joukkoon varovasti myös jugurtti. Vältä turhaa sekoittamista.

Jaa taikina muffinivuokiin ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 20 min (itse pidin uunissa n. 30 min). Anna jäähtyä.

Sulata suklaa mikrossa ohjeen mukaan. Vatkaa tuorejuusto sulaneen suklaan joukkoon sähkövatkaimella ja pursota kuppikakkujen pinnalle. Koristele.

New York, New York. Tuo ihanainen kaupunki pitää luonnollisesti sisällään myös paljon paljon erilaisia ravintoloita ja ruokailumahdollisuuksia ja viikon aika ei ehtinyt tutustua kuin murto-osaan näistä. Ensimmäisenä mainittakoon, että yhdet parhaimmista ravintolamaisemista löytyy varmasti ravintola The Viewstä. Ravintola toimii buffet periaatteella ja juomat on kalliita, mutta pyörivä kattotasanne antaa huikeat näkymät koko kaupunkiin. (kuva ei ole sieltä vaan ESB:stä).

Ehdottomasti hupaisin ravintokokemus oli Bubba Gumpissa, jossa tarjoilijat ovat yltiöpirteitä ja rapuja löytyy jos jonkinmoista. Aika pitkälle lista on kuitenkin sellaiseen pikaruokatyyliin ranskalaisia jne. Mutta hyvälle maistui Bubban shrimpit.

New Yorkissa must-juttuja on tietysti kaikki kahvilat, delit ja muut suuren ja kiireisen maailman pikaiset lounaspaikat, Burger Kingiä unohtamatta. ;) Erityismaininta mm. Warner Centeristä löytyvälle Whole Foods Marketille. Luomuruuastaan tunnetusta marketista löytyy jos jonkunmoista herkkua, esim. piknikille läheiseen Central Parkiin mennessä (kesää ja tätä odotellessa).

Ja vaikken mikään kahvinjuoja olekkaan niin pitihän se Starbucks testata. Listalta löytyi niinkin jännä juoma kuin Green tea latte... no, maistuu miltä näyttääkin, ruohosta pusristetulta lämpimältä juomalta.

Yksi mainitsemisen arvoinen ravintola on Tao. Tämä julkkistenkin suosima aasialaisravintola on nähtävyys jo pelkästään huikean sisustuksensa puolesta. Mutta ruokakin oli erityisen hyvää ja kohtuuhintaista. Etenkin price fix menuja kannattaa suosia, koska ne ovat huomattavasti edullisempia. Mainittakoon että Taossa ei sitten kannata haikailla haarukan perään ja niinpä itsekkin sain opetella käyttämään tikkuja. Miinusta ravintolalle ihan liian ripeästä tarjoilusta, kolme ruokalajia kannettiin eteen sellaisella nopeudella, että hyvä kun ehti edellisen lopettaa niin jo oli uutta edessä.

Jatketaan ruokamatkaa maailmalla. Sattumalta istahdimme Sohossa Dos Caminos ravintolaan margaritoille ja päätimme jäädä ruokalistan houkuttelemana. Meksikoilainen keittiö harvoin pettää eikä tälläkään kertaan. Erityismaininta jättimäiselle talon guaccamole-kastikekulholle ja hyville margaritoille. Aivan uutena yhdistelmänä oluen ja margaritan yhdistelmä (ainekset alla olevassa kuvassa), joka oli todella hyvä.

Ja viimeisenä makumatkalla maailmalla testasimme niinkin eksoottisen kuin Kuubalaisen keittiön. Havanna Central vei mukavasti kuubalaiseen maailmaan livemusiikin tahdittamana, mojitojen kera tottakai. Kuubalainen ruoka oli hieman erillainen kokemus, mutta ihan maittava ja edullinen.

Tällä matkalla muut elämykset olivat ehkä suurempia kuin itse ruokaelämykset vaikka kaupunkin on varmasti pullollaan toinen toistaan parempia ravintoloita, ja kalliimpia. Ilman etukäteissuunnittelua tällaisella ensikertalaisella näidenkin ruokapaikkojen löytäminen olisi voinut olla kivenalla, joten onneksi otin jo alkujaan hieman selvää ja esim. Taoon tein varauksenkin hyvissä ajoin. Seuraava matkaa varten pitää taas selvitellä hieman etukäteen, koska todistettua tuli, että mitä ihmeellisimmistä paikoista ja mitä epämääräisempien ovien takaa voi löytyä ihan käsittämättömiä paikkoja.