Testiin pääsi myös Pastanjauhajien hyväksi haukkuma punajuuripaistos. Punajuuret ja Aura, ei voi olla huono yhdistelmä ja herkullistahan se olikin. Itse taisin laittaa vielä vähän reilummalla kädellä Auraa ja kapriksia, nam!
27 joulukuuta 2010
Joulun makuja
Testiin pääsi myös Pastanjauhajien hyväksi haukkuma punajuuripaistos. Punajuuret ja Aura, ei voi olla huono yhdistelmä ja herkullistahan se olikin. Itse taisin laittaa vielä vähän reilummalla kädellä Auraa ja kapriksia, nam!
24 lokakuuta 2010
Key lime pie ja muita herkkuja
Kamala ruokabloggaaja, tämän blogin perusteella meillä ei ole syöty koko kesänä. ;) Meillä on vain matkusteltu (I wish). Edellisen Nyc-postauksen jälkeen kävin pyörähtämässä Orlandossa ja sieltä tuli tutuksi myös seuraava herkku, key lime pie eli limekakku. Monenlaista ohjetta löytyy tämän makean herkun tekoon, mutta päädyin lopulta tähän Stockmannin lehden versioon ja teko-ohjeita tarkensin eri ruokablogeista.
Vatkaa keltuaiset kuohkeammaksi ja lisää kondensoitu maito ja vatkaa kunnes seos sakenee. Lisää limetin mehu ja kuoriraaste. Toimi nopeasti sillä massa kiinteytyy nopeasti. Kaada täyte piirakkapohjalle ja tasoita. Kakku on jo valmis näinkin, mutta sitä voi paistaa vielä 15 min 225 asteessa.
Viimeistele piirakka halutessasi marenkikuorutteella. Vaahdota puhtaassa kuivassa kulhossa valkuaiset. Kun vaahto on kiinteää lisää tomusokeri lusikallinen kerrallaan. Jatka vaahdottamista. Kun vaahto on kiinteää, on marenki valmis pursotettavaksi tai levitettäväksi piirakan päälle. (Itse käytin piirasta vielä marenkihunnun kanssa pikaisesti uunissa). Piiraan kanssa voi tarjota esim. vanilijajäätelöä.
Muutakin satunnaista leipomista on tullut harrastettua toisinaan. Yhteishyvän ruoka-lehdestä löytyi helppo piiras, jossa oli yksi oleellinen sana: kookos.
Vatkaa munat, sokeri ja vanilijasokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sulata rasva kattilassa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi vuorotellen taikinaan sulatetun rasvan ja maidon kanssa. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pelille ja paista pohjaa 200 asteessa 12 min puolikypsäksi.
Valuta päärynäkuutioista liemi siivilän avulla. Mittaa kattilaan margariini, sokeri ja kerma. Kuumenna, kunnes rasva on täysin sulanut ja seos kiehahtaa. Nosta kattila syrjään ja sekoita joukkoon kookoshiutaleet.
Nosta piirakka uunista ja levitä päärynäkuutiot pohjan päälle. Levitä kuorrutus pinnalle. Jatka paistamista 12-13 min tai kunnes pinta on kauniin ruskea. Tarjoile vanilijajäätelön kanssa.
16 heinäkuuta 2010
Syö, juo, New York!
Lounaalla tuli käytyä tosi vähän ja silloinkin yleensä napattiin vain jotain pientä. Joku kerran suositteli ravintolaa Sanctuary T Sohossa, joten testasimme sen tällä kertaa "lounaan" muodossa. Paikka on viihtyisä pikku ravintola, joka on erikoistunut erilaisiin tee-laatuihin ja -sekoituksiin. Jääteen, kotitekoisen banaanijäätelön ja pita-dippien perusteella ruuasta on vaikea sanoa paljoakaan, mutta uskoisin, että myös "oikea" ruoka on hyvää. Tässä ravintolassa kuten muissakin Nykiläisissä rafloissa aukaistaan kesällä ikkunat kadulle ja näin saadaan ns. terassi kaupunkiin, jossa ei ole tilaa oikeille terasseille. Kiva idea, harmi vain että ne terassipaikat on aina ensin täynnä.
New Yorkin ruokamaailman hyvä puoli on myös se, että ei tarvitse jämähtää yhteen ruokakulttuuriin koko matkan ajaksi. Niinpä mukaan mahtui mm. thaimaalaista, karibialaista ja meksikolaista. Hotellimme Lower East Sidella sijaitsi kätevästi kävelymatkan päässä monen monetuisista ravintoloista ja baareista. Ihan kulman takaa löytyy esimerkiksi hyvin hyvin pieni thaimaalinen, Eat-Pisode, josta sai todella hyvää thaikkua pikkurahalla. Paikan erikoisuus oli, että heillä ei ollut ilmeisesti ns. A-oikeuksia ja tarjoilija sanoi, että voimme hakea omat juomamme kulman takaa kaupasta. Näköjään muutkin tekivät näin, koska kaikilla oli omat viinit ja olut-packit pöydässä. Hassua! Autentisen Thai-tunnelman loivat myös näkymättömät itikat, jotka hyökkäsivät jalkoihini.
Yksi hyvä ravintolalöytö tehtiin Greenwich Villagesta, karibialainen Negril Village. Kivan pirtsakka paikka tuntui olevan enempi tumman väestön suosiossa, koska olimme lähes ainoat valkoiset ravintolassa. Karibialainen ruoka oli meille ennestään täysin vierasta, mutta tämä tulisen ja makean ruoan liitto upposi hyvin. Isoon kahden hengen annokseen oli laitettu kanaa, lohta, rapua ja sinisimpukoita tulisessa kastikkeessa ja asiaankuuluvasti ne huuhdotaan alas erilaisilla rommipohjaisilla drinkeillä.
Joskus Nykiläiset ravintolat on piilotettu hämäriin rakennuksiin tai ravintola on muuten vaikea löytää. Näin oli esimerkiksi meksikolaisen Barrio Chinon kanssa. Ravintola oli mainittu hotellin tekemässä ravintola-listassa ja osoitteen perusteella lähdimme sitä hakemaan. Korttelista löytyi monen monituista pikku ravintolaa, mutta Barrio Chino ei vain sattunut silmään. Eräs ulospäin vähän ränsistyneen näköinen ravintola oli kuitenkin ihan täynnä ja lopulta onnistuin bongaamaan ulkoseinässä olevasta ruokalistasta ravintolan nimen. Tuolla kertaa emme mahtuneet paikkaan, mutta palasimme toinen ilta uudestaan. Ravintolaa oli kehuttu guacamolestaan ja margaritoista, ei turhaan. Etenkin hotti jalapeno-margarita oli jännä kokemus. Ruoka sen sijaan ei mitään tajunnan räjäyttävää ollut, mutta sehän olikin halvempaa kuin juomat. ;)
Matkaamme kuului myös road-trip välillä Toronto-Niagara Falls-New York-Montréal. Torontossa ja Fallsseilla emme käyneet ravintoloissa ollenkaan ja Montréalissakin olimme vain kaksi päivää. Kehuttu Montréalin ravintolamaailma jäi lähes kokonaan kokematta, joten siitä ei sen kummemmin sanottavaa. Jokunen burgerikin tuli matkan aikana napattua, ihan jo senkin vuoksi, kun jenkeissä oltiin. Kanadasta löytyi kuitenkin parhaat burgerit, kun söimme Montréalissa lähtöpäivänä lounaaksi O´Burgerissa hyvän "hampurilaisateria".
09 toukokuuta 2010
Lapsellisen hyvää
05 huhtikuuta 2010
Ihanat paprikat
31 maaliskuuta 2010
Linssilasagne
28 maaliskuuta 2010
Magnolian kuppikakut ja New Yorkin muistot
08 maaliskuuta 2010
Tuhti pastavuoka liikkujille
Uusi terveysosio!
08 helmikuuta 2010
Marraskuiset coctailjuhlat
Oliivit marinoin ihan vain oliiviöljyllä, sitruunamehulla, sitruunan ja appelsiinin kuoriraasteella sekä persilijalla.
Pohja:
300 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
4 pientä/keskikokoista tai 3 isoa munaa
6 dl vehnäjauhoja
6 rkl kaakaojauhetta
3 tl leivinjauhetta
2 dl maitoa
Vinkki: lisää taikinaan lopuksi pussillinen Fazerin Tyrkisk Peber -murskaa -> saat pohjaan vahvemman salmiakin maun.
Lakritsikinuski-kuorrutus:
13 Kick-patukkaa (tai 250 g eli 57 kpl Kick-karkkeja)
2 dl kermaa (kuohu- tai (laktoositon) vispikerma)
Koristeet:
sokerihelmiä
Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Sekoita munat joukkoon. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää ne taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle n. 40 x 40 cm kokoiseksi levyksi. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 10-13 min.
Pilko lakritsit kattilaan ja mittaa joukkoon kerma. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä keskilämmöllä, kunnes karkit ovat sulaneet kerman joukkoon ja jatka tämän jälkeen vielä 5 minuuttia. Ota kattila liedeltä ja sekoittele hetki. Kaada sitten pohjan päälle. Tasoita leveällä lastalla tai palettiveitsellä. Leikkaa annospaloiksi kuorrutteen jäähdyttyä. Kuorrute jähmettyy vasta jääkaapissa, joten voit siirtää halutessasi pellin kylmään ennen leikkaamista.