Big apple revisited! Eli jälleen on käyty Nykissä pyörähtämässä ja uutta Nykin ruokapostausta pukkaa. Heinäkuinen New York näyttäytyy hieman erilaisempana kuin tammikuinen, eikä pelkästään lämpötilan puolesta. Hurjat +36 asteen lämpötilat ajavat ihmiset kaupungista puistoihin, tai siis puistoon. Central Park on kaupungin sydän ja luonollisesti piknik keskuspuistossa kuuluu kesäisen Nykin ohjelmaan. Nykistä löytyy järkyttävän ihania ruokakauppoja ja ehdottomasti suosittelen hakemaan eväät piknikille Whole Foods Marketista. Toinen ihana ruokakauppa löytyy vähän kauempaa puistoa, Sohon Dean & Deluca.
Kuumien helteiden kylmät juomat ovat ihan eri luokkaa kuin meillä täällä Suomessa. ja esim jokapaikan Starbucks tarjoaa jos jonkinlaista kylmää kahvia ja teetä. Myös Häagen-Dazs eteläisessä satamassa on muuntanut jäätelönsä juotavaan muotoon. Tällaisella kylmällä sorbetti-juomalla kuitattiin pahimmassa tapauksessa aamupalatkin.
Aamupalojen syönti muutenkin meni vähän niin ja näin, kun emme syöneet hotellissa aamupalaa. Tosin New Yorkissa se on ihanaa, että voi vain napata mukaansa jotakin heti seuraavasta kadunkulmasta. Hyvin New Yorkilaista on myös sunnuntaibrunssi. Tällä kertaa suosittu brunssipaikka löytyi ihan hotellia vastapäätä ja niinpä suuntasimme sinne itsenäisyyspäivän aamuna. Essex ravintola tarjoaa lyömättömän brunssitarjouksen, brunssi + 3 (!!) drinkkiä hintaan 20$. Kommenttien perusteella Essex tunnetaankin paikkana josta poistutaan vähintäänkin hiprakassa sunnuntai päivisin. Jos haluaa juoda kaikki drinkkinsä niin kannattaa kuitenkin huomioida, että alkoholin tarjoilun saa aloittaa vasta klo 12 sunnuntaisin. Me kun menimme jo klo 11 brunssille niin selvisimme melkein selvinpäin sieltä vielä poiskin. ;) Ai se ruoka, no jaa, ainakin sitä oli riittävästi.
Tämän reissun ehdottomasti paras ruokapaikka oli Rayuela Lower East Sidella. Tyylikäs ravintola, jossa kasvaa oliivipuu keskellä ravintolaa ja jonka latino-fuusio keittiö loihtii herkullisia yhdistelmiä kohtalaiseen hintaan. Lisäpojot myös erittäin asiantuntevasta tarjoilusta ja innovatiivisesta drinkistä, joka oli niiiin hyvää.
Lounaalla tuli käytyä tosi vähän ja silloinkin yleensä napattiin vain jotain pientä. Joku kerran suositteli ravintolaa Sanctuary T Sohossa, joten testasimme sen tällä kertaa "lounaan" muodossa. Paikka on viihtyisä pikku ravintola, joka on erikoistunut erilaisiin tee-laatuihin ja -sekoituksiin. Jääteen, kotitekoisen banaanijäätelön ja pita-dippien perusteella ruuasta on vaikea sanoa paljoakaan, mutta uskoisin, että myös "oikea" ruoka on hyvää. Tässä ravintolassa kuten muissakin Nykiläisissä rafloissa aukaistaan kesällä ikkunat kadulle ja näin saadaan ns. terassi kaupunkiin, jossa ei ole tilaa oikeille terasseille. Kiva idea, harmi vain että ne terassipaikat on aina ensin täynnä.
New Yorkin ruokamaailman hyvä puoli on myös se, että ei tarvitse jämähtää yhteen ruokakulttuuriin koko matkan ajaksi. Niinpä mukaan mahtui mm. thaimaalaista, karibialaista ja meksikolaista. Hotellimme Lower East Sidella sijaitsi kätevästi kävelymatkan päässä monen monetuisista ravintoloista ja baareista. Ihan kulman takaa löytyy esimerkiksi hyvin hyvin pieni thaimaalinen, Eat-Pisode, josta sai todella hyvää thaikkua pikkurahalla. Paikan erikoisuus oli, että heillä ei ollut ilmeisesti ns. A-oikeuksia ja tarjoilija sanoi, että voimme hakea omat juomamme kulman takaa kaupasta. Näköjään muutkin tekivät näin, koska kaikilla oli omat viinit ja olut-packit pöydässä. Hassua! Autentisen Thai-tunnelman loivat myös näkymättömät itikat, jotka hyökkäsivät jalkoihini.
Yksi hyvä ravintolalöytö tehtiin Greenwich Villagesta, karibialainen Negril Village. Kivan pirtsakka paikka tuntui olevan enempi tumman väestön suosiossa, koska olimme lähes ainoat valkoiset ravintolassa. Karibialainen ruoka oli meille ennestään täysin vierasta, mutta tämä tulisen ja makean ruoan liitto upposi hyvin. Isoon kahden hengen annokseen oli laitettu kanaa, lohta, rapua ja sinisimpukoita tulisessa kastikkeessa ja asiaankuuluvasti ne huuhdotaan alas erilaisilla rommipohjaisilla drinkeillä.
Joskus Nykiläiset ravintolat on piilotettu hämäriin rakennuksiin tai ravintola on muuten vaikea löytää. Näin oli esimerkiksi meksikolaisen Barrio Chinon kanssa. Ravintola oli mainittu hotellin tekemässä ravintola-listassa ja osoitteen perusteella lähdimme sitä hakemaan. Korttelista löytyi monen monituista pikku ravintolaa, mutta Barrio Chino ei vain sattunut silmään. Eräs ulospäin vähän ränsistyneen näköinen ravintola oli kuitenkin ihan täynnä ja lopulta onnistuin bongaamaan ulkoseinässä olevasta ruokalistasta ravintolan nimen. Tuolla kertaa emme mahtuneet paikkaan, mutta palasimme toinen ilta uudestaan. Ravintolaa oli kehuttu guacamolestaan ja margaritoista, ei turhaan. Etenkin hotti jalapeno-margarita oli jännä kokemus. Ruoka sen sijaan ei mitään tajunnan räjäyttävää ollut, mutta sehän olikin halvempaa kuin juomat. ;)
